keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Harhaanjohtava ja elitistinen kuva kerrostaloasumisesta

Luin tänään VVO:n Asukas-lehteä, joka on kyseisen yhtiön julkaisu asiakkailleen asumiseen liittyvistä aiheista ja asian vierestä. Provosoiduin suuresti. Lähes jokaisessa Asukas-lehdessä on siloteltu artikkeli, jossa kuvaillaan kuinka kollektiivista, ihanaa ja tuttavallista kerrostaloasuminen voikaan olla. Naapureista huolehditaan ja uusille asukkaille esittäydytään ja opetetaan "talon tavoille". Kuvottavaa! Väitän, että suurin osa ihmisistä valitsisi mahdollisuuksien salliessa jonkin muun asumismuodon, sillä ainoastaan läheiset ihmiset ovat aidosti tärkeitä. Sellaisia on harvoin naapurissa tai edes naapurirapussa tai -talossa. Peruskohteliaisuuteen toki kuuluu tervehtiä ja sen tavan osa megasosiaalisista suomalaisista onkin jo omaksunut - sekin tehtäneen vain tavan vuoksi, ilman todellista tarkoitusta. 

Asukas-lehden artikkelissa talotoimikunnan jäsen sanoi, että hänen ovikellonsa soi aina kun naapurit tarvitsevat apua jossakin fyysisesti raskaassa toiminnassa. Ovikello on helvetti. Kuinka monen ensimmäinen mielikuva soivasta ovikellosta on jehovantodistaja, poliisi tai esimerkiksi Pelastusarmeijan työntekijä? Melko monen, olettaisin. Esitellyn artikkelin mieshenkilöllä taitaa olla melko masokistinen luonne, jos ovikellon soiminen tuottaa suurtakin nautintoa ja tunnetta hyödyllisyydestä. Kerrostalo on edullinen tapa asua, koska paljon asukkaita saadaan mahtumaan pienelle maapinta-alalle ja pakattua useisiin kerroksiin. Ei siinä ole mitään idyllistä, yhteisöllistä tai hienoa. Kyseessä on tilanne, johon tulee sopeutua, sillä ei ole aina olemassa muuta vaihtoehtoa. 

Jos ihminen seisoo bussissa mielummin raskaan työpäivän jälkeen kuin menee tuntemattoman viereen istumaan, kuinka helvetissä hän voisi samalla nauttia aidosti kerrostaloasumisesta? Ihmisten tapaaminen luontevissa tilanteissa ja heihin tutustuminen ja ystävystyminen on hieno asia - täytyy ottaa huomioon, että se on myös täysin eri asia. Yleensä ihmisiä yhdistää tietyssä työ- tai opiskelupaikassa jokin. Tästä voidaan päätellä, että on myös luonnollisempaa tutustua toisiin ihmisiin. Kerrostalossa asia on eri: ihmiset valikoituvat satunnaisesti naapureiksi, vaikka määrääviä tekijöitä on havaittavissa myös kerrostaloasumisesta. Pienituloiset  asuvat tietyissä lähiöissä, jotkin asuinalueet ovat profiloituneet huumeidenkäyttäjien ja alkoholistien nimiölähiöiksi ja joissakin kerrostalokomplekseissa majailee jotakin muuta yhteiskunnan edustajien ryhmää muita enemmän. Nämä ovat tekijöitä, jotka saattavat johtaa tietynlaiseen - kenties epämääräiseen - yhteisöllisyyteen, joka saattaa näyttäytyä esimerkiksi korkeampana lukemana alueellisessa rikollisuustilastossa.

Älkää uskoko makeaa kuvaa maalailevaa vuokra-asuntoyhtiön lehden "toimittajaa", vaan muovatkaa oma näkemyksenne. Iso osa ihmisistä haluaa pysyä naapureistaan mahdollisimman kaukana.

1 kommentti:

  1. Hih, ihan pakko tulla kommentoimaan, kun asuin Kaartokadulla Rollossa, seinänaapurina oli ystäväni, alakerrassa yhessä asunnossa asui serkkuni ja sen lisäks löysin tuon ukkoni viereisestä kerrostalosta <3 :D. Varta vasten ei hakeuduttu samaan taloon ystävän kanssa, vaikka niinki vois luulla :D. Mutta harvoinpa näin käy :). Mutta en kyllä silti keneenkään ihmiseen ole tutustunu kovin hyvin jossain rappukäytävässä, T:kin tuli kuvioihin sitte muuta kautta, sattu vaan asumaan viereisessä talossa.

    VastaaPoista